Seuraava maininnan arvonen tapahtuma taisi olla Ronin luonnetesti. Ajeltiin jonnekin kauas taas :D mutta päästiin samoille tuomareille kun Taisonilla oli. Paikalla oltiin ajoissa ja kauhukseni huomasin, että paikalla oli lampaita. Piha oli kuitenkin hyvin aidattu ja lampaistakaan ei loppujen lopuksi ollu häiriötä sen enempää. Taisonin kohdalla oli paljon helpompi arvioida reaktioita, Ronista en osannut arvioida etukäteen oikeastaan yhtään mitään. Roni haukkuu ihan äärimmäisen harvoin, tuon testin aikana varmaan enemmän kun koko elämänsä aikana yhteensä :D ja pimeä huone yllätti ihan täysin! Roni lähti alkuun hyvin liikkeelle, mutta en tiedä eikö saanut hajua musta vai mikä tuli, mutta lopulta kutsuin sitä, liikuin ite lähemmäs ja huoneeseen annettiin valoa ennen kuin löysi mut. Siinä olisin ajatellut sen liikkuvan rohkeammin. Laukaukset olisin ajatellut paljon pahemmiksi, mutta nyt ne meni ihmeen helposti. Ja eipä siinä, tässä pisteet ja video, ääni kuuluu vähän huonosti, mutta toiminta siinä onkin tärkeintä.
Toimintakyky -2 Riittämätön
Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua Puolustushalu +1 Pieni Taisteluhalu -2 Riittämätön Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen Laukauskokematon ++ Yht. 70
Jospa sitä jatkais siitä mihin viime vuonna on jääny. Aurinkoinen kevät keli on ollu sillonkin niinkun on nytkin ja minä päätin jäädä sisälle koneelle :D noh kyllä tästä onneks vielä kerkee pihalle.
Taisonin kanssa osallistuttiin BH-kokeeseen 1.5.2015. Olin ollut edellisen yön töissä ja ajattelin sen olevan hyvä juttu ettei jaksaisi jännittää ihan niin paljoa, mutta pah! Kyllä muuten jännitti! Pakokauhu hieman lieveni kun sain tietää, että meidän parina on tuttu narttukoira. Taidettiin olla toinen suorittava pari, odotus oli ihan kamalaa vaikka koitti keskittyä touhuamaan Taisonin kanssa kaikkea kivaa.
Onneksi en kuunnellut ensimmäisen parin arviointeja, olisin varmasti karannut paikalta, jos olisin tiennyt, ettei kumpikaan ollut tehnyt hyväksyttyä suoritusta. Oman vuoron alettua, siirryttiin tuomarin kättelyyn. Tuomarin tarkistaessa koiria meidän parina ollut lapinporokoira sai käskyn mennä vaihtamaan koiran panta ketjupantaan, koska rotu on pk-rotu, meni muutama sekuntti kun tajusin, että niin muuten on dalmiskin ja ei muuta kun molemmat vaihtamaan pantoja :D tämä oli kyllä ihan mahtava hengähdys tauko vaikka kiireellä mentiinkin. Sääntöjä oltiin kyllä tavattu ja niiden perusteella molemmilla oli kuristamattomat, tavalliset pannat, mutta tuomarin sana on laki.
Taisoni aloitti paikkamakuulla. Jäi nätisti paikalleen kun lähdin, pääsin paikalleni ja sitten ei ollut muuta vaihtoehtoa kun odottaa ja seurata suorittavan koirakon menoa. Ainoat ajatukset mitä päässä pyöri oli, että no nyt ne on noin pitkällä eikä Taisonia vielä näy, no nyt ne tekee jo tota ja Taisoni on vaan paikallaan, no ei tämä nyt näin nopeesti pitänyt mennä, nyt saa jo mennä takasin koiran luo :D Taisoni oli kuulemma ollu tosi rauhassa ja nätisti paikallaa. Liikesuoritukset ei sitten ollutkaan niin nättejä. Hihna seuraamisessa, niin missä, paremminkin hihna kireellä kulkemisessa, Taisoni oli ihan kamala ja tuomari sanoikin arvostelussa, että mietti, että mitähän tästäkin oikein tulee :`D henkilöryhmä, "iiiiiiiiiihaniaa ihmisiä, en mää pysty nyt tulee sun kaa ku tääl on ihmisiääää" siis Taison, epävarma eikä niin hirveesti vieraista välittävä Taison?!! Olihan siellä tietty Memmu ryhmässä, mutta silti. Näin melkein vuoden jälkeen tää jo naurattaa, mutta voin vakuttaa, että kokeessa ei naurattanu. Olin jo ihan varma, että kun jouduin komentamaan Taisonia niin monta kertaa, että tää oli nyt tässä, mutta tehdään nyt loppuun saakka sitten koko rahan edestä. Hihnattta seuraamisen T maltto jopa vähän skarpata ja muutaman askeleen verran sitä pystyi sanomaan seuraamiseksi. Muut liikkeet menikin sitten kivasti, luoksetulossa vaan tuli suoraan sivulle. Koira kiinni ja tajuaminen, että se oli nyt sitten tässä eikä Taisoni karannut ja vaikka haahuili omiaan niin pysyi jotenkuten mukana. Vielä kuulemaan tuomarin arvostelu, mistä en muista mitään muuta kuin tuon, että mitähän tästäkin tulee ja suoritus on HYVÄKSYTTY! A-p-u-a, oikeestikko! Eli jännittäminen ei loppunukkaan siihen, vielä pitäis kestää takaatuleva kelloa soittava pyörä ja ja ja ja. Eipä siinä, odoteltiin muitten suoritukset loppuun ja siirryttiin kaupunki osuus paikalle. Sehän nyt oli Taisonin mielestä siistiä, se veti ihan hulluna koko matkan, mutta tuomari sanoikin, että koiran pitää antaa kulkea käskyttä, ei tässä mitata sitä kuinka paljon se vetää tai ei vedä. Kuten uumoilinkin, takaatuleva pyörä sai hieman kommenttia Taisonilta, mutta muuten meni ihan ok ja läpästiin BH-koe!
Se alkaa olla kohta vuosi viimeisestä kunnon blogikirjoituksesta. Ei sillä, etteikö mitään kirjoittamisen arvoista olisi tapahtunut tai uuden blogin opettelu olisi ollut näin vaikeaa, ei vaan yksinkertaisesti ole jaksanut. Niinä päivinä, joina on ollut tunne, että no nyt kirjoitan, olen ihan tahallaan jättänyt kirjoittamatta, jättänyt innon kytemään, jotta se roihahtaisi kunnolla. Jospa tämä vuoden tauko olisi lisännyt intoa niin paljon, että tekstejä jaksaisi kirjoittaa enemmän kuin kerran kuussa, se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa, tällä hetkellä niin kirjoitus- kuin treenimotivaatio on kova ja kuluneen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, joten ainakin hetkeksi löytyy kirjoitettavaa. Eipähän siinä sitten muuta kuin kohti aktiivisempaa bloggaamista.
